Liége

Moro!

Eilen mä lähdin pikkureissulle Belgian Liégeen. Ja täytyy kyllä sanoa, että oli aivan mahtava reissu! Itse paikan päällä mä ehdin olla vain kuusi tuntia (mutta siinä ajassa ehti tehdä yllättävän paljon!) ja matkustamiseen meni lähemmäs 9,5 tuntia. En kyllä tiedä, miten mä jaksoin noin paljon matkustaa! Eikä edes tuntunut siltä, että olisin matkustanut noinkin paljon. Syynä ehkä se, että junaa joutui vaihtamaan 4 kertaa molemmilla matkoilla.

Aamulla mä heräsin 5.45 ja siinä vähän ennen seiskaa lähdin polkemaan juna-asemalle. Siitä sitten junalla kohti Liégeä. Kuten sanottu matka ei tuntunut kovin pitkältä. Mua jännitti aika paljon ja mulla oli perhosia mahassa (enemmän mitä matkalla Alankomaihin…)

11.50 mun viimeinen juna oli Liégessä, ja asemalla mua oli vastassa mun pitkäaikainen internetystävä. Me ollaan juteltu enempi/vähempi somessa ja skypessä sellaset vähän päälle kolme vuotta. Hirveen usein me ollaan suunniteltu, et pitäis tavata mutta saatiin vasta nyt aikaseksi.

Me tavattiin omeglessä (uskokaa tai älkää), koska fanitettiin samaa bändiä silloin. Siinä me sit juteltiin varmaan pari tuntia, kunnes vaihdettiin KIK -käyttäjiä ja jatkettiin siellä jutustelua. Jossain kohtaa vaihettiin skypenumerot ja lopulta ihan oikeat numerot. Siitä lähtien me ollaan sit juteltu niitä näitä, ja eilen tosiaan tavattiin ensimmäistä kertaa.

Mua jännitti ihan sikana sen takia, koska en ollut varma, kuinka meidän juttu luistaa oikeessa elämässä, koska onhan se nyt ihan eri asia jutella netissä snapchatin välityksellä. Mutta se ei ollut ollenkaan kiusallista ainoastaan omituista oikeasti nähä hänen naama.

Ensimmäiset pari tuntia meni, kun hän esitteli mulle kaupunkiaan. En mä hirveästi muista näiden paikkojen nimiä tai tarkotuksia (koska nimet kerrottiin ranskaksi!) Mutta hienon näköistä siellä oli. Me käytiin kävelemässä rappuset Montagne de Bueren, joissa oli 374 rappusta. Voitte olla varmoja, että oltiin ihan kuolleita. Mutta kun ylös asti päästiin niin pakko sanoa, että oli aivan hemmetin hienot maisemat.

Sitten me käytiin syömäss tyypillistä Liégeläistä ruokaa Boulets à la Liégeoise eli ranskalaisia (jotka oikeasti on keksitty Belgiassa, vaikka nimi Ranskaan viittaakin) ja lihapullia, jotka olivat jäniskastikkeessa. Nimi jäniskastike tulee siitä, että sitä käytetään kuulemma myös jäniksen kanssa eikä siitä, että siinä olisi jänistä.

Me käytiin kahdessa eri baarissa drinkillä. Ensimmäisessä me juotiin persikkakaljaa, joka oli kyllä harvinaista herkkua. Suosittelen, jos joskus satutte törmäämään. Se baarikin oli tosi kivan olonen ja mun ystävä kerto, että hän käy siellä usein yliopiston jälkeen kavereiden kanssa yksillä (Esim. kokeen jälkeen, ei ihan joka päivä.) Sitten toisessa baarissa me juotiin tequila kaljaa (yllättävän hyvää!) ja mä join vielä shotin peket juomaa, joka maistu vodkalta eli ei kovin hyvää. Mutta se oli kuulemma tyypillistä juomaa, joten olihan sitä pakko maistaa.

Sitten me käytiin tietystikin maistamassa Belgialaisia vohveleita. Ihan huippu hyviä! Ne tehtiin siinä naaman edessä ja sit ne saatiin käteen, kun ne oli vielä kuumia, joten sain nauttia lämpimästä vohvelista. Ne oli myös yllättävän täyttäviä ja halpoja (2,5 euroa).

Sen jälkeen olikin aika lähteä kotiin. Oli kyllä aivan mahtava päivä ja olin tosi onnellinen illalla, kun kotiinpäin lähdin. Mulla oli ollut tosi hauskaa ja oli ihanaa nähdä mun ystävä ensimmäistä kertaa. Ja mitä luultavammin toinenkin tapaaminen on tulossa!

Tällästä täällä. Nyt nautin sunnuntaista ja siitä, kuinka ei ole mitään suunnitelmia. (Plus olen yksin kotona, joten ihanaa!)

Se olis moro!

Amsterdam

Heipä hei! Yksi viikko on taas pyörähtänyt todella nopeasti! Mikä on kyllä todella mukava, koska en malta odottaa, että pääsen takaisin Suomeen! Tällä viikolla on kyllä tullut todella ikävä takaisin Suomeen, varsinkin tänään. Onhan se vähän hassua, kun vasta toinen viikko on menossa. Mutta tänään (ja tällä viikolla) on tapahtunut paljon asioita. En oo kuitenkaan luovuttamassa! Mä nautin täällä olosta ja sit kun vielä saa kavereita täältä, nii eiköhän kaikki suju mallikaasti.

Tällä viikolla mä pääsin käymään Amsterdamissa ihan kunnolla kaksikin kertaa. Mä menin tiistai-iltapäivänä käymään siellä. Mun kaverit olivat siellä vastassa. Kaksi postikorttia mä ostin ja lähetin toisen kotiin ja toisen mun ystävälle.

Siellä me sit käytiin syömässä ruokaa. Mä söin pizzaa, mikä ei ollut mitenkään herkullisinta. Mutta oma vika, kun valitsin niin huonon pizzan! Sitten me vähän aikaa kierrettiin ympyrää, jonka jälkeen kello olikin jo yhdeksänillalla. Sillon me käytiin punasten lyhtyjen kadulla katsomassa naisia. Oli kyllä aika jännä ja erilainen kokemus. Ja en tiedä. Jotenkin tuntu niin väärältä ällistellä ja ihmetellä vähä pukeisia naisia, ihan kuin eläintarhassa olis ollu.

Amsterdamista kyllä huomas, että se on todella todella suvaitsevainen paikka. Ja kuten keskusteltiinkin, niin omalla tavallaan se on edelläkävijä mutta sitten taas toisaalta ei todellakaan. Se tietty riippuu ihan omasta perspektiivistä ja siitä, mitä ajattelee esim. kannabiksesta ja sen käytöstä.

No illalla siellä tietty oli kaikki pornoluolat auki ja siellä oli yksi todella iso katu, jonka varrella tuntui olevan ainoastaan näitä pornoluolia. Ja se oli ihan perusjuttu, kävellä sinne sisään. Ei kukaan katsonut pahasti. (Tämän tiedän, koska maksettiin 2 euroa, et saatiin katsoa alastonta naista minuutin ajan. Ehkä kiusallisin tilanne ikinä, kun nainen hinkkaa itseään ja katsoo mua samalla silmiin sanoen ”don’t be shy” ja mä katson takasin hymyillen kiusallisesti.) Mutta tämäkin on asia, mikä pitää kokea Amsterdamissa ollessa! Ja mulle suositeltiin, et kannattaa mennä katsomaan ihan showta ja olishan se kiinnostavaa nähdä, kun sellaista ei kuitenkaan Suomessa näe. (Tai vois nähä, mutta se olis siellä kiusallisempaa!)

Nyt tänään – perjantaina – menin uudestaan katsomaan kavereitani, jotka lähtivät myöhemmin illalla sitten kotiin. Täytyy sanoa, että Amsterdam on ihan eri kaupunki päivällä ja yöllä! Ei yhtään uskoisi, että samassa paikassa olin.

Me mentiin ensiksi käymään Amsterdam dungeonissa. Ja suosittelen lämpimästi käymään siellä! Se oli sellanen aikamatka n.1500-luvun Amsterdamiin, joka oli samalla pelottava että tosi hauska! Tietty, jos englantia ei hyvin osaa niin moni asia saattaa mennä ohi kylläkin. Kuitenkin ne näyttelijät osasivat todella hyvin eläytyä heidän rooleihin ja siinä sai/joutui yleisökin osallistua. Oli kyllä todellakin rahan arvonen kokemus ja suosittelen.

Sen jälkeen käytiin ostamassa Hollannin lippu, kun kaveri keräilee niitä ja siitä sitten Dunkin Donuts:iin syömään! Oli kyllä hyvää donitsia, vaikka olikin vaikea sitä paikkaa käyttää. Loppu päivä (eli n.15.30 asti) me kierreltiin ympyrää ja käytiin Oude kirkon tornissa katsomassa nähtävyyksiä.

Lopulta mun kaverit lähtivät kohti Suomea, ja mä itse jäin vielä kiertelemään Amsterdamia, koska en halunnut kulkea ruuhka-aikaan kotiin (joutuu maksaa täyden hinnan lipuista…)

Mutta niin koti-ikävä on jo aika kova. Se että näkee tuttuja Suomesta on aina huono, koska sillon on niin mukavaa ja alkaa ikävöidä sitä, että Suomessa voi melkein koska tahansa nähdä ystäviä. Eli kavereiden näkeminen on kivaa, mutta pliis älkää tulko liian usein kyläilemään, koska koti-ikävä kasvaa. Varsinkin kun piti uudestaan sanoa hyvästit!

Toinen asia: näin unta sitä, että mun oma äiti kuoli. Heräsin sit yöllä ja itkin hetken aikaa. Siitä jäi tosi paha mieli ja aloin ikävöimään äitiä. Asiaa ei helpottanut sitten seuraavana päivänä, kun toinen pojista katosi sanomatta mitään. Huonojen yöunien takia pelästyin todella pahasti (olisin pelästynyt joka tapauksessa…) ja ajattelin, että en mä tälläseen kykene. Onneksi poikien äiti ei ollut moksiskaan ja sano, ettei oo ensimmäinen kerta kun niin tapahtui.Muutenkin tällä viikolla pojat ovat olleet aika villejä, joten on sekin jaksamiseen vähän vaikuttanut. Onneksi koulu alkaa kohta! (Tykkään kyllä olla poikien kanssa, mutta välillä ahistaa tosi paljon kun pitää komentaa monta kertaa eikä pojat kuuntele laisinkaan. Enkä muutenkaan tykkää komennella. Olisi mukavampaa, jos voisi vaan leikkiä kolmistaan yhdessä!)

Ja ehkä sitten tänään vielä alko tulla koti-ikävä, kun mun paras ystävä ilmotti, että oli saanut töitä. Mähän tulin tietysti tosi iloseksi hänen puolestaan ja olisin halunnut juhlia tätä mahtavaa tilaisuutta. Jotenkin tuntuu pahalta, ettei voi olla siellä kotona jakamassa niitä iloja läheisten ihmisten kanssa. Olin kyllä mun ystävän puolesta niin ilonen, että meinasin alkaa junassa itkemään vuolaasti. Ikävä on kova! Mutta onneksi syyskuussa pääsen käymään Suomessa ja pääsen morottamaan kaikkia.

Ehkä ensi viikko menis sitten vähän paremmin! Ja eiköhän tää koti-ikävä tästä hellitä! Huomenna on ainakin kiva päivä luvassa, enkä malta odottaa! Mutta siitä kuulette ehkä sunnuntaina!

Ensimmäinen viikko

Ensimmäinen viikko olis nyt sitten takana. Viikko on vierähtänyt tosi nopeasti, eikä oikeastaan ees tunnu siltä, että olisin viikon viettänyt vieraassa maassa ja talossa. Tuntuu myös hassulta, että oon tutustunut tähän perheeseen vasta viikko sitten (äidin kanssa oltiin tietysti viestitelty ennen kuin saavuin!) Pojatkin ottivat mut niin hyvin vastaan, että nyt tuntuu kuin oltais tunnettu jo monta vuotta!

Tänä viikonloppuna tai oikeastaan lauantai iltapäivänä me suunnattiin Saksaan tän perheen isän vanhemmille. Matka kesti vähän päälle tunnin (mutta se vauhti, mitä ajettiin ”moottoritiellä” oli kyllä aika vauhdikasta!) ja sitten me oltiinkin perillä.

Sinne taloon astuessani opin heti jotain uutta! Hollantilaiset käyttävät kenkiä sisällä! En tosiaan tiennyt sitä ja siinä oli sitten ihmettelemistä, että mitä nää ihmiset oikein horisevat ! Mutta kyllä se siitä, kun he rautalangasta väänsivät, että näin täällä Hollannissa. Tän mun perheen äiti on kotosin Suomesta, joten hän on tottunut olemaan ilman kenkiä ja sen vuoksi tämäkin asia tuli eteen vasta kun olin ollut viikon Hollannissa.

Se talo oli hienoin talo, mitä mä olen koskaan nähnyt. Sitä on tosi hankala ja vaikea selittää, kuinka mahtavan näköinen se talo oli. Mutta esimerkiksi se huone, missä mä nukuin oli tosi iso ja siellä oli sauna sekä solarium. Ulkona oli hieno alaston mies -patsas, mikä ehkä kertoo jo paljon. Ja sisällä se sisustus oli tosi hienoa. Luulen, että ne on hankenut ulkomailta paljon niitä patsaita, mitä siellä oli.

Ei me paljoa siellä tehty. Söin tosi paljon ruokaa, mikä on ihan normaalia isovanhemmilla kyläilessä. Illalla kun pojat oli jo mennyt nukkumaan, me vietettiin sen isän äidin syntymäpäivää. Sinne tuli pari muutakin vierasta naapurista ja sit pari sukulaista. Opin sen, että tuttujen kanssa yleensä annetaan poskipusuja kolme kappaletta. Mutta onneksi (näin suomalaisena) ei tarvinut vielä ketään pussailla. Hassua oli myös ne snacksit, mitä tarjoiltiin: parsaa, juustoa ja suolakurkkua käärittynä leikkelemakkaraan sekä todella paksu maksamakkaran palanen.

Sitten tänään sunnuntaina me käytiin leikkipuistossa, syötiin leipää ja lähdettiin ajamaan takaisin kotiin. Enpä mä paljoa muuta tehnyt. Pelasin toisen pojan kanssa candy crush sagaa. Tarkotus oli mennä salille, mutta se meni jo aika aikasin kiinni niin en sitten ehtinyt. Huomenna kuitenkin sinnekinpäin olisi tarkoitus raahautua.

Huomenna myös mun ystävä tulee poikaystävänsä kanssa tänne Hollantiin. Perjantaina mä ne vasta ehdin näkemään, mutta oon silti tosi innoissani. Kiva nähdä kaveria, vaikka siitä nyt on vain viikko ja yksi päivä, kun viimeksi nähtiin. Mutta toinen hyväpuoli tässä on, että hän pystyy tuomaan mulle tavaroita, mitä tarvin. Tuntuu, että t-paidoista on varsinkin pulaa vaikka omasta mielestä mä niitä ihan hirveesti pakkasinkin.

Ens viikolla olis muutenkin suunnitelmissa nähdä mun todella pitkäaikaista internetystävää, joka asuu Belgiassa. Me ei olla koskaan nähty oikeassa elämässä, mutta ollaan juteltu jo kolme vuotta! Nyt vähän jänskättää hänen tapaaminen, mutta oon tosi innoissani myös! Tätä hetkeä me ollaan ootettu ja suunniteltu, muttei oikein olla saatu mitään aikaiseksi.