Heipä hei! Yksi viikko on taas pyörähtänyt todella nopeasti! Mikä on kyllä todella mukava, koska en malta odottaa, että pääsen takaisin Suomeen! Tällä viikolla on kyllä tullut todella ikävä takaisin Suomeen, varsinkin tänään. Onhan se vähän hassua, kun vasta toinen viikko on menossa. Mutta tänään (ja tällä viikolla) on tapahtunut paljon asioita. En oo kuitenkaan luovuttamassa! Mä nautin täällä olosta ja sit kun vielä saa kavereita täältä, nii eiköhän kaikki suju mallikaasti.
Tällä viikolla mä pääsin käymään Amsterdamissa ihan kunnolla kaksikin kertaa. Mä menin tiistai-iltapäivänä käymään siellä. Mun kaverit olivat siellä vastassa. Kaksi postikorttia mä ostin ja lähetin toisen kotiin ja toisen mun ystävälle.
Siellä me sit käytiin syömässä ruokaa. Mä söin pizzaa, mikä ei ollut mitenkään herkullisinta. Mutta oma vika, kun valitsin niin huonon pizzan! Sitten me vähän aikaa kierrettiin ympyrää, jonka jälkeen kello olikin jo yhdeksänillalla. Sillon me käytiin punasten lyhtyjen kadulla katsomassa naisia. Oli kyllä aika jännä ja erilainen kokemus. Ja en tiedä. Jotenkin tuntu niin väärältä ällistellä ja ihmetellä vähä pukeisia naisia, ihan kuin eläintarhassa olis ollu.
Amsterdamista kyllä huomas, että se on todella todella suvaitsevainen paikka. Ja kuten keskusteltiinkin, niin omalla tavallaan se on edelläkävijä mutta sitten taas toisaalta ei todellakaan. Se tietty riippuu ihan omasta perspektiivistä ja siitä, mitä ajattelee esim. kannabiksesta ja sen käytöstä.
No illalla siellä tietty oli kaikki pornoluolat auki ja siellä oli yksi todella iso katu, jonka varrella tuntui olevan ainoastaan näitä pornoluolia. Ja se oli ihan perusjuttu, kävellä sinne sisään. Ei kukaan katsonut pahasti. (Tämän tiedän, koska maksettiin 2 euroa, et saatiin katsoa alastonta naista minuutin ajan. Ehkä kiusallisin tilanne ikinä, kun nainen hinkkaa itseään ja katsoo mua samalla silmiin sanoen ”don’t be shy” ja mä katson takasin hymyillen kiusallisesti.) Mutta tämäkin on asia, mikä pitää kokea Amsterdamissa ollessa! Ja mulle suositeltiin, et kannattaa mennä katsomaan ihan showta ja olishan se kiinnostavaa nähdä, kun sellaista ei kuitenkaan Suomessa näe. (Tai vois nähä, mutta se olis siellä kiusallisempaa!)
Nyt tänään – perjantaina – menin uudestaan katsomaan kavereitani, jotka lähtivät myöhemmin illalla sitten kotiin. Täytyy sanoa, että Amsterdam on ihan eri kaupunki päivällä ja yöllä! Ei yhtään uskoisi, että samassa paikassa olin.
Me mentiin ensiksi käymään Amsterdam dungeonissa. Ja suosittelen lämpimästi käymään siellä! Se oli sellanen aikamatka n.1500-luvun Amsterdamiin, joka oli samalla pelottava että tosi hauska! Tietty, jos englantia ei hyvin osaa niin moni asia saattaa mennä ohi kylläkin. Kuitenkin ne näyttelijät osasivat todella hyvin eläytyä heidän rooleihin ja siinä sai/joutui yleisökin osallistua. Oli kyllä todellakin rahan arvonen kokemus ja suosittelen.
Sen jälkeen käytiin ostamassa Hollannin lippu, kun kaveri keräilee niitä ja siitä sitten Dunkin Donuts:iin syömään! Oli kyllä hyvää donitsia, vaikka olikin vaikea sitä paikkaa käyttää. Loppu päivä (eli n.15.30 asti) me kierreltiin ympyrää ja käytiin Oude kirkon tornissa katsomassa nähtävyyksiä.
Lopulta mun kaverit lähtivät kohti Suomea, ja mä itse jäin vielä kiertelemään Amsterdamia, koska en halunnut kulkea ruuhka-aikaan kotiin (joutuu maksaa täyden hinnan lipuista…)
Mutta niin koti-ikävä on jo aika kova. Se että näkee tuttuja Suomesta on aina huono, koska sillon on niin mukavaa ja alkaa ikävöidä sitä, että Suomessa voi melkein koska tahansa nähdä ystäviä. Eli kavereiden näkeminen on kivaa, mutta pliis älkää tulko liian usein kyläilemään, koska koti-ikävä kasvaa. Varsinkin kun piti uudestaan sanoa hyvästit!
Toinen asia: näin unta sitä, että mun oma äiti kuoli. Heräsin sit yöllä ja itkin hetken aikaa. Siitä jäi tosi paha mieli ja aloin ikävöimään äitiä. Asiaa ei helpottanut sitten seuraavana päivänä, kun toinen pojista katosi sanomatta mitään. Huonojen yöunien takia pelästyin todella pahasti (olisin pelästynyt joka tapauksessa…) ja ajattelin, että en mä tälläseen kykene. Onneksi poikien äiti ei ollut moksiskaan ja sano, ettei oo ensimmäinen kerta kun niin tapahtui.Muutenkin tällä viikolla pojat ovat olleet aika villejä, joten on sekin jaksamiseen vähän vaikuttanut. Onneksi koulu alkaa kohta! (Tykkään kyllä olla poikien kanssa, mutta välillä ahistaa tosi paljon kun pitää komentaa monta kertaa eikä pojat kuuntele laisinkaan. Enkä muutenkaan tykkää komennella. Olisi mukavampaa, jos voisi vaan leikkiä kolmistaan yhdessä!)
Ja ehkä sitten tänään vielä alko tulla koti-ikävä, kun mun paras ystävä ilmotti, että oli saanut töitä. Mähän tulin tietysti tosi iloseksi hänen puolestaan ja olisin halunnut juhlia tätä mahtavaa tilaisuutta. Jotenkin tuntuu pahalta, ettei voi olla siellä kotona jakamassa niitä iloja läheisten ihmisten kanssa. Olin kyllä mun ystävän puolesta niin ilonen, että meinasin alkaa junassa itkemään vuolaasti. Ikävä on kova! Mutta onneksi syyskuussa pääsen käymään Suomessa ja pääsen morottamaan kaikkia.
Ehkä ensi viikko menis sitten vähän paremmin! Ja eiköhän tää koti-ikävä tästä hellitä! Huomenna on ainakin kiva päivä luvassa, enkä malta odottaa! Mutta siitä kuulette ehkä sunnuntaina!
